Friday, 19 May 2017

Long lost to where no pathway goes



Vietin viime viikonlopun Keski-Suomessa, paikassa josta olen kotoisin ja josta muutin pois 10 vuotta sitten. Luulin pitkään että kotini on kaupungissa, ei niinkään Jyväskylässä jossa viisi vuotta asuin, mutta Helsingissä jossa täälläkin tuo viisi vuotta tulee pian täyteen.
Joka kerta maalta kaupunkiin palatessani huomaan kuitenkin että palaaminen tuntuu vähän ikävältä. Omaan kotiin kissojen ja poikaystävän luokse on toki ihana tulla, mutta itse kaupunki ympärillä on alkanut vähän ahdistamaan.




Emme asu Helsingissä kovinkaan lähellä keskustaa, mutta ei tässä ympärillä oikein sellaista luontoakaan ole, mitä itse kaipaan. Järviä, eikä merta näy missään. Monet sanovat että jos muuttaisi edes vähän Helsingin ulkopuolelle, lähellä olisi jo paljon enemmän luontoa. En kuitenkaan usko, että sekään olisi vaihtoehto minulle.

Toki kaupungissa asumisessa on paljon hyviä puolia, esimerkkinä nyt mainittakoon työ joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys missään pienellä paikkakunnalla. Kaikki tapahtumat ovat myös usein lähellä ja niihin osallistuminen on helppoa. Jos joskus muutan täältä pois, niin iso joukko tärkeitä ihmisiä jäisi myös tänne. Mutta heistä haluan ajatella niin, että kyllä ihmisiin aina yhteys pysyy, asui sitten missäpäin maailmaa tahansa.



Tällä hetkellä en siis ole muuttamassa pois kaupungista, mutta pieni ajatus siitä muhii kuitenkin päässä. Onneksi päätöksen kanssa ei ole mikään kiire, sillä aloimme vasta äskettäin säästämään ensimmäistä omaa asuntoa varten, ja itse ostaminen tapahtuu todennäköisesti vasta kahden vuoden päästä. Vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta, niin yllättävän nopeasti ne vuodet silti vierähtävät. Ja niin pitkälle tulevaisuuteen on mahdoton ennustaa, voihan olla että ajatukset ovat täysin erilaiset silloin, elämäntilanteesta riippuen.

Pidän itseäni kuitenkin onnekkaana sillä tavoin, että minun on mahdollista viettää aikaa luonnon keskellä, paikassa jossa tunnen oikeasti olevani kotona. Oli tilanne elämässä mikä hyvänsä, muutaman tunnin kävely tutussa metsässä saa ajatukset kirkkaammaksi ja on taas paljon helpompi hengittää. Toki sinne matkustaminen vie tunteja, mutta se ei silti ole valovuosien päässä. Ja kenties joku päivä se paikka sijaitsee paljon lähempänä.

3 comments:

  1. Jotenkin ymmärrän tuon rauhallisen kodin kaipuun ja luonnon läsnäolon.

    Minusta Helsinki on todella ahdistava paikka, hyvin harvoin käyn siellä kun ei juuri ole asiaa sinne, mutta silloin kun on niin en viihdy siellä yhtään. Liikaa kaikkea ja vaikea liikkua. Koko kaupunki on kuin kuhiseva muurahaispesä. Ihmisistäkin huokuu niin selvästi se kiire ja suorittaminen.. ei, ei minun paikkani ollenkaan. :F

    Se on hienoa että olet löytänyt oman rauhallisen paikan metsästä ja että sinne pääsee lähtemään, vaikka se vaatiikin enemmän aikaa ja vaivaa. :)
    Ja eihän sitä tosiaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikkea hyvää varmasti! :)

    Itse olen ollut vähän laiska ulkoilemaan, kävelystä ja pyöräilystä tykkään kyllä. Täällä missä asun on tien toisella puolella luontopolkuja niin kerran sain jopa aikaiseksi käydä siellä parin kilometrin kävelyllä. :) Hienoja nämä Puijon metsät. Koetan tässä asiassa kunnostautua ja katsella joku päivä mitä muita lyhyempiä reittejä sieltä löytyy. :)

    ReplyDelete
  2. Itse asun Inkoossa meren rannalla oma talli pihassa, noin 45 min. matkan päässä Helsingin keskustasta (30 min Espooseen). Tämä on aivan maaseutua, 4 tuhannen vakituiset asukkaan ja kesällä trendikäs pieni maalaiskylä, jossa kaksi ruokakauppaa, meri ja saaristoja, muutama ravintola, yms. perustarpeet. Kutsun tätä enemmän kodiksi, kuin Vantaata jossa olen syntynyt ja asuin 12 vuotta. Täällä nyt 7 vuotta takana. Täällä saa mökkihöperöityä rauhassa ja täältä pääsee autolla tai Kirkkonummelta pääsee vaikka junalla ihmisten ilmoille jos niin haluaa :)

    ReplyDelete
  3. Tiedän tunteen. Mä oon asunut vaan pikkukaupungeissa, mutta koko aikuisikäni kaupungin keskustassa, jotta on helppo liikkua ilman autoa (näissä pikkukaupungeissa julkinen liikenne on välillä tosi olematonta). Loppujen lopuksi metsä ei oo kaukana kun vaan lähtee kävelemään johonkin suuntaan, mutta ihan tässä parin vuoden sisällä mulla on tullut kova halu muuttaa johonkin taajamaan tms. Haluan nähdä ikkunasta puita ja metsää enkä viereisiä kerrostaloja :/ Toistaiseksi ei oo kuitenkaan tullut sopivaa asuntoa vastaan mistään syrjemmästä, ja taloustilanteenkin pitäisi olla vähän vakaampi ennen kuin uskaltaa kalliimpia kämppiä vuokrata. Ja se on kyllä ihan totta, että omalla autolla (tai julkisillakin) ajaa aika paljonkin syrjemmästä Helsinkiin samassa ajassa kuin mitä pahimmillaan menee aikaa Helsingin sisäiseen julkisilla ajamiseen. Ruuhka-aikana en osaa sanoa, mutta normaalisti esim. täältä Salostakin Kamppiin (joku 110km) menee omalla autolla noin 1h 15min ja bussilla 1,5 tuntia. Kaverilla Tampereellakin julkisilla töihin meno kestää 45 minuuttia, totesin että samassa ajassa ajaisin 50km Salosta Turkuun töihin, mikä sekin tuntuu vähän paljolta :D Henk. koht. mä en tykkäisi käydä Helsingissä edes töissä, siellä on aivan liikaa ihmisiä mulle :D

    ReplyDelete