Friday, 19 May 2017

Long lost to where no pathway goes



Vietin viime viikonlopun Keski-Suomessa, paikassa josta olen kotoisin ja josta muutin pois 10 vuotta sitten. Luulin pitkään että kotini on kaupungissa, ei niinkään Jyväskylässä jossa viisi vuotta asuin, mutta Helsingissä jossa täälläkin tuo viisi vuotta tulee pian täyteen.
Joka kerta maalta kaupunkiin palatessani huomaan kuitenkin että palaaminen tuntuu vähän ikävältä. Omaan kotiin kissojen ja poikaystävän luokse on toki ihana tulla, mutta itse kaupunki ympärillä on alkanut vähän ahdistamaan.




Emme asu Helsingissä kovinkaan lähellä keskustaa, mutta ei tässä ympärillä oikein sellaista luontoakaan ole, mitä itse kaipaan. Järviä, eikä merta näy missään. Monet sanovat että jos muuttaisi edes vähän Helsingin ulkopuolelle, lähellä olisi jo paljon enemmän luontoa. En kuitenkaan usko, että sekään olisi vaihtoehto minulle.

Toki kaupungissa asumisessa on paljon hyviä puolia, esimerkkinä nyt mainittakoon työ joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys missään pienellä paikkakunnalla. Kaikki tapahtumat ovat myös usein lähellä ja niihin osallistuminen on helppoa. Jos joskus muutan täältä pois, niin iso joukko tärkeitä ihmisiä jäisi myös tänne. Mutta heistä haluan ajatella niin, että kyllä ihmisiin aina yhteys pysyy, asui sitten missäpäin maailmaa tahansa.



Tällä hetkellä en siis ole muuttamassa pois kaupungista, mutta pieni ajatus siitä muhii kuitenkin päässä. Onneksi päätöksen kanssa ei ole mikään kiire, sillä aloimme vasta äskettäin säästämään ensimmäistä omaa asuntoa varten, ja itse ostaminen tapahtuu todennäköisesti vasta kahden vuoden päästä. Vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta, niin yllättävän nopeasti ne vuodet silti vierähtävät. Ja niin pitkälle tulevaisuuteen on mahdoton ennustaa, voihan olla että ajatukset ovat täysin erilaiset silloin, elämäntilanteesta riippuen.

Pidän itseäni kuitenkin onnekkaana sillä tavoin, että minun on mahdollista viettää aikaa luonnon keskellä, paikassa jossa tunnen oikeasti olevani kotona. Oli tilanne elämässä mikä hyvänsä, muutaman tunnin kävely tutussa metsässä saa ajatukset kirkkaammaksi ja on taas paljon helpompi hengittää. Toki sinne matkustaminen vie tunteja, mutta se ei silti ole valovuosien päässä. Ja kenties joku päivä se paikka sijaitsee paljon lähempänä.