Tuesday, 7 January 2014

Everything fades to grey


"Somethings are needless to say, 
We dive into the darkness 
When everything fades to gray.."

 photo b8_zps19286a10.jpg  photo b1_zps180184d9.jpg
 photo b4_zpsb33e766c.jpg

Vaikka Helsinki onkin tuntunut alusta asti lähes kodilta, niin silti on asioita joita kaipaan kotikaupungissani. Eniten harmia tuottaa se, että perhe asuu muutaman sadan kilometrin päässä. Toinen suurin murheenaihe on tämä ympäristö. Metsää ei ole juuri nimeksikään, ja jos oikeasti haluaa lähteä metsään, niin joutuu kävelemään ensin monta kilometriä, jotta löytää sellaisen. En ole koskaan mieltänyt itseäni kovin kaupunki-ihmiseksi ja täällä jos missä sen huomaa oikeasti.

 photo b2_zps578cfbca.jpg  photo b3_zpse77319a7.jpg

Olen kotoisin pienestä kunnasta Keski-Suomessa ja asunut siellä 16 vuotta elämästäni ja viettänyt siis suurimman osan elämästäni siellä. Perheen lisäksi paikassa on siis aivan muutakin erityistä, kuten muistot ja tietenkin metsät joissa olen viettänyt aikaa jo aivan lapsesta asti.

 photo b5_zpsc73bf8af.jpg  photo b6_zps34e920e5.jpg

Erityisen tärkeä paikka tuo oli 2012 kesänä, kun elämä koki melkoisen myllerryksen ja tuntui ettei mistään tullut mitään ja tulisiko kenties koskaan. Vietin kotona silloin useita viikkoja ja tein pitkiä kävelylenkkejä metsään ja voin oikeasti sanoa että se, ja ystävien tuki oli ainut joka sai uskomaan että kyllä tästä vielä selvitään. Ja niin selvittiinkin.

Vaikka siis Helsingissä asunkin, olen silti pohjimmiltani metsää rakastava peikkotyttö, joka toivoo jonain päivänä löytävän sen oikean kodin, jos ei nyt keskeltä metsää, niin ainakin sen vierestä. Kaukana muista ihmisistä.

Kuvat on otettu kesällä 2012 kotipaikkakuntani metsissä. :)



Although Helsinki has felt almost like home ever since I moved here, there's still some things that makes me miss my home town. First of all, my family lives many miles away and I don't see them very often. Secondly it's so hard to find forest here. I really love long walks in the forest, but here it's almost impossible. And honestly, I don't like to live here middle of all the other people.

My home town is very small place in Middle-Finland, and I've lived there 16 years, which is most of my life. So besides the family I have so many other things there, like memories and of course the forests where I've spent time since childhood.

Very special that place was in summer 2012, when my life experienced a very big change. I spent several weeks in there, and I could honesty say that without the nature and my friends support it would have been almost impossible to get this far.

So, even that I live Helsinki, in the bottom of my heart I really am small town girl who loves nature, and hopes that some day she find her own place, if not middle of the forest, but pretty close though. Far away for other people.

Pictures are taken in summer 2012 in my home town forests. :)

12 comments:

  1. These pictures are aboslutely lovely! And the hair! Also, really pretty story :)

    x Dawn
    www.wickedlypleasant.wordpress.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you so much! I like to photos too, the landscape is so pretty. :)

      Delete
  2. Ymmärrän tuntemuksesi, itse olen kotoisin Tampereen seudulta, ja vaikka kotipaikkakuntani on muuten ankea ja sieltä oli ilo lähteä muualle, se, että pihalta pääsee nopeasti melkein-kunnolliseen metsään, on kyllä mielialaa nostava seikka. Pieniä kävelyitä tulee siellä tehtyä päivittäin, säästä riippumatta. Aamulla herätessä voi katsoa ikkunasta puunoksien keinuntaa, usein myös oravien puuhasteluja ja tikkojen naksutusta. Lähiöympäristössä tulee helposti niin apaattinen olo, vaikka täälläkin "hätämetsä" ja "hätäsuo", pienet laikut, ovat aika lähellä. Ilman autoa on vaan vähän pitempi juttu lähteä kunnon korpiin, ellei aikaa ole paljoa käytettävänä.

    Helsinki on jostain syystä ainakin vielä mulle sellainen jännittävä ja eksoottinen paikka, jossa pitää ihmetellä, seikkailla ja kokeilla kaikkea sellaista, mitä muualta ei löydy (köh, bubble tea...). Mielenkiintoista, koska tiedän monia, joille tulee heti Helsinkiin astuessa kuulemma ahdistus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse tykkäisin niin myös noista kävelylenkeistä luonnossa ja eläinten touhuja on aina ihana katsella! Sellasta mullakin on tuolla kotipaikkakunnalla ja siksi sinne onkin niin kiva mennä aina käymään, mutta toki sitä toivoisi että sellaista voisi harrastaa täälläkin.

      Onhan Helsingissä asumisessa toki puolensa, ja töiden puolesta kovin kauas ei ole mahdollisuutta lähteäkään. Mutta ehkä edes jonkin matkan päähän, vähän lähemmäksi luontoa. :)

      Ja tuosta ahdistuksesta olen myös kuullut parilta tutulta, jotka olivatkin ihan kauhuissaan silloin kuin kerroin että aion muuttaa tänne!

      Delete
  3. Jos haluaa mehtään joka on samalla lähellä Helsinkiä, on pakko vähän suositella kotikuntaani Askolaa. ;3 Tänne ajaa Helsingistä alle tunnissa (ja Porvooseen lähtee busseja n. vartin välein Kampista) ja on metsää vaikka muille jakaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi vitsi, kuulostaa kyllä ihanalle! Harmi vain että toistaiseksi töiden takia on pakko asua suht lähellä, ja koska kummallakaan ei ole ajokorttia saati autoa, niin työmatkat eivät tulisi onnistumaan. :/

      Delete
  4. Suloinen postaus ja hienoja kuvia! Itse olen kotoisin pahamaineiselta muuttotappioalueelta Pohjois-Savosta, mutta mitä jäinkään sieltä kaipaamaan: metsiä ja järviä. Kysyjille usein vastaan, että ei, se paikkakunta ei ole landella, se on korvessa, todellakin pystymetsässä.

    Pk-seudulla olen asunut jo useamman vuoden, mutta edelleen Helsinki on ihmemaa, vähän kuin joku Disneyland, paikka joka ei minun ajatuksissani koskaan voi olla oikea koti. Kesti kauan sisäistää se ajatus, että jotkut yleensäkään asuvat siellä ja vieläpä kutsuvat sitä kodiksi.

    Toivottavasti löydät paikkasi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! :) Sama on mulla tuon kotipaikkakunnan kanssa, se on niin keskellä ei mitään, mutta niitä metsiä ja järviä kyllä riittää! Järvenkin löytyminen täältä pääkaupunkiseudulta tuntuu välillä vaikealta, saati niiden metsien.

      Onhän täällä asumisessa tosiaan ne hyvätkin puolensa, ja tosiaan uusia paikkoja, joissa pitäisi päästä käymään, löytyy vielä reippaasti!

      Mutta toivon myös että joku kaunis päivä sitä asuu jossain paikassa, jota voi sitten ihan hyvällä omatunnolla kutsua kodiksi. Ja samaa toivon sinullekin. :)

      Delete
  5. Itse olen myös juuri kuin sinä, sillä erotuksella, etten ikinä voisi kuvitella asuvani Helsingissä tai missään muussakaan isossa kaupungissa, jos ei pääse ees sinne rauhalliselle alueelle, jotka tuppaa olemaan hinnoittelullaan ainakin opiskelijan tavoittamattomissa. -.- Jos nyt ei työpaikat ihan lopu kesken muualta Suomesta, niin en kyllä mistään hinnasta muuttais Helsinkiin. Asun ja opiskelen tosin Saksassa, mut täälläkin muutin rauhallisempaan ja vehreämpään kehyskuntaan enkä varsinaiseen yliopistokaupunkiin Dresdeniin, joka sekin on jo Helsingin kokoinen. :D Entinen asuntoni oli tän tuppukylän keskustassa, ja siellä mulla meni yhtenään hermot ainaiseen ihmisten, autojen ja ambulanssien(!!!!) mölyyn, joten ero oli aika huomattava, kun muutin kihlatun kanssa tänne "landepuolelle" kaupunkia. Kaupan päälle edullisempi vuokra ja enemmän tilaa kuin kaupungissa olisi mahdollisuus maksaa, ellei halua johonkin rumaan lähiöön, omaa pihaa talossa ja metsä lähellä, joten ei voi kyllä valittaa. :)

    Toivottavasti säkin pääset vielä muuttamaan johonkin luonnon läheisyyteen! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kommentti on mennyt täysin ohi, ja siksi kesti vastaaminen!

      Itselleni Helsinki oli pitkään the place jossa haluan asua, mutta pian sen todellinen luonto paljastui ja harmikseni huomasin ettei minun paikkani ole ainakaan näissä kerrostaloissa muiden ihmisten keskellä. :(

      Tosi kiva kuulla, että sulla on siellä joku kiva paikka missä asua, omaa pihaa ja luontoa ei varmasti voita mikään! Toivoa sopii että jonain päivänä ne tosiaan toteutuisi omallakin kohdalla. :)

      Delete